31.10.2012 Mesta.net

22.10.2012 Nuorgam (Jarkko Immonen):
"Tympeän harmaa kansi ei liikoja luvannut, ja ensimmäinen biisi Huomenna aiheuttaa vielä kymmenien kuuntelujen jälkeenkin melko akuuttia Jack Johnson -tipitii-allergiaa. Mutta näistä kun pääsee yli, Elämäniloa on perhanan hyvä levy, ja itselleni entuudestaan täysin tuntematon Elomaa todella mainio musiikintekijä. Lisäksi miehen laulusoundissa ja sanoituksissa on jotain täysin omaa ja omaperäistä fjongaa, joka vie mukanaan. Tunnelma syvenee biisi biisiltä, ja aloituksen hilpatihippaa-lönkyttely jää albumin heikoimmaksi hetkeksi. Rennosti svengaava nimikkokappale, pysäyttävän väkevä Mustaan ja palan kurkkuun nostava päätöskappale Luo veljeni uivat ihoon. Jos kuitenkin pitäisi valita yksi kappale kuvaamaan levyä kokonaisuutena, se olisi Kemikaalikansa. Sopivan seesteinen mutta silti eteenpäin vievä pulssi kuljettaa hienoa tekstiä: ”Katseet ei meitä lannista / ilkeet sanat eivät satuta / Vittu että mul on vaikeeta / enkä viisaammaks muutu edes jallupaukusta / Turha mun on teille narista / mut mä tiedän minne ollaan menossa / Rahat lasken tuoppiin Hinurissa / Aamudarra hoituu Cipralexilla / Ehkä huomenna / alkaa kädet vapista / kemikaaleilla / pysyy rahvas kurissa.” 78/100"

12.9.2012 Sue (Tomi Tuominen):
"Erittäin harvoin tulee vastaan lauluääni, joka pysäyttää. Helsinkiläisellä Esko Elomaalla sellainen kuitenkin on. Etukäteen Love Recordsin 60-70-lukujen julkaisuihin verrattu Elämäniloa tuo itselleni mieleen ihan toisen vuosikymmenen ja mantereen. Elomaan persoonallisen naukuva lauluääni muistuttaa edesmenneen Layne Staleyn ja Jerry Cantrellin stemmoista Alice in Chainsin kultakaudella.
Vasta tuon voimakkaan Seattle-mielikuvan haihduttua alan kuulla albumissa muitakin sävyjä. Varhaisaikojen Dave Lindholmin, Kari Peitsamon tai Liekin Janskun mieleentuova arkilähtöinen taianomaisuus ja luonnonläheisyys välittyy albumin jokaisesta huokosesta. Nimestään huolimatta yleissävyltään melko melankolinen albumi on kymmenellä biisillään sen mittainen paketti, että se tekee mieli kuunnella aina pari kertaa peräjälkeen. Levyn päättävä maaginen Luo veljeni tekee saman, jonka Joose Keskitalon Jos olet veli-biisi tekee minulle joka kerta. Nostattaa iho karvat seisomaan.
Elämäniloa on kuin rinnakkaisteos Viljami Kukkosen alkuvuonna ilmestyneelle mainiolle Mörönsyötti-esikoisalbumille. Kun Kukkosen debyytti oli yltiöpositiivinen ja mukavan nukkavieru, on Elomaan levy tumma ja rentturomanttinen. Elomaan tapa ääntää joitain sanoja hassusti amerikkalaisittain ja nimibiisin ajoittaiset Kolmas Nainen -mielleyhtymätkään eivät onnistu ärsyttämään vaikka normaalisti sen tekisivät. Elämäniloa liittyy hienojen kotimaisten 2010-luvun debyyttien joukkoon. Parasta syyskuussa 2012. 9/10"

6.9.2012 Desibeli.net, (Jani Ekblom):
"Aluksi melkein aivan tavanomaiselta radiofolkpopilta kuulostava Esko Elomaan debyytti osoittautuu pienellä harjoittelulla huomattavasti syvemmäksi tapaukseksi. Nimenä Elämäniloa livahtaa helposti johonkin Smile and you will be happy! -höpöhöpöheikkien itseparantamiskaanoniin, mutta kyse on onneksi kyse on jostain aivan muusta.

Tai onneksi ja onneksi: albumi tarjoaa kevyen mollihenkisiä, intiimejä, jossain muistelun ja nostalgian välillä liihottavia, jollain tavalla samanaikaisesti surumielisiä, mutta silti toivoa herättäviä kappaleita. Seesteisesti soivaa lempeyttä ja ahdistunutta, syvään juurtunutta tuumailua on oikeastaan jopa ristiriitaisiin tunteisiin asti. Mikäs sen parempi. Elomaan ja yhtyeensä folk soi pakottomasti ja rauhassa, akustisesti, kielisoittimien ja pehmeän päällekäymättömän rytmittelyn kuljettamana. On helppo hypätä mukaan, mutta myös mukava jäädä pidemmäksi aikaa intoilemaan.

Elomaan ääni tipahtaa, narisee ja liitää, jostain Matti Johannes Koivun ja Joose Keskitalon välistä; tutun kuuloisesti mutta vaikeasti tuntien. Myös Jukka Karjalainenja hänen amerikansuomalaiset laulunsa voi tässä yhteydessä mainita – miehet kulkevat eri rekistereissä, mutta tekevät tavallisuudesta taidetta. Vielä yksi, Viljami Kukkonen, koska myös Elämäniloa on kotikutoisen rento ja välitön, mutta viimeistelty, viimeiseen asti mietitty ja taidokas kokonaisuus lauluja kuten Mörönsyöttikin.

Kyllähän tässäkin jo, vaikkei Elämänilo mitään puhdasta euforiaa ole. Levyn yllä leijuu tarkemmin määrittelemättömäksi jätettävä elämän arvaamattomuuden tuntu. Alun turtuneisuus johtunee sävellysten yksinkertaisuudesta, tai sen vaikutelmasta. Vaikka kymmenen kappaleen levy on johdonmukaisesti yhden yhtyeen tekosia, samankuuloinen, ei manerismiin sorruta lain. Nautittavaa, joskin karvan piirun verran liian nättiä, eli turhan vähän rosoa. Mutta vähät siitä. 4/5 tähteä"

30.8.2012 Soundi.fi: Suosittelemme! Esko Elomaa - sykähdyttävää folkia

20.8.2012 Kainuun Sanomat (Heikki Romppainen):
"Laulaja-lauluntekijä Esko Elomaan debyyttialbumi henkii sellaista musiikkinäkemystä, että jokunen vuosikymmen sitten tallenteen kyljessä olisi lukenut Love Records.

Akustisen kokoonpanon soittama folkmusiikki on mukavan vanhahtavaa ja samanaikaisesti ajattoman kuuloista. Äänimaisema bongorumpuineen tuo pakottamatta mieleen esimerkiksi alkuaikojensa Dave Lindholmin.

Elomaan laulutyylikin varioi hiukan Isokynän tapaan mumisevan fraseerauksen, keskittyneen ja kauniin soinnin sekä välittömän, intoilevan kailotuksen välillä.

Erityislaatua Elämänilolle antaa sanoitusten ja sävellysten ristiriita. Iloluonteisen ja keveän musiikin kanssa Elomaa näet laulaa paikoin yllättävän synkeitä tekstejä, joissa vanha viina haisee ja elämä tuntuu kovalta. Vastaavanlaisia kontrastejahan suosi aikoinaan etenkin Gösta Sundqvist.

Lopputulos kuulostaa rehelliseltä, elämänmakuiselta."

18.8.2012 Salon Seudun Sanomat (Veli-Matti Henttonen):
"Kotimainen kevyt musiikki poikii tätä nykyä monin tavoin uusia artisteja. Esko Elomaa edustaa sitä perinteistä keinoa, jossa pyritään omin avuin julkisuuteen. Tällöin esitettävä musiikki ja sen esillepano muodostuvat ensiarvoisen tärkeiksi.
Elomaan Elämäniloa-debyytti täyttää oivallisesti nämä perinteiset kriteerit. Miehen laulaja-lauluntekijä perinnettä kunniottava suomeksi laulettu musiikki kestää kuuntelua. Elomaan musiikki on universaalia, hieman folkin hengessä soivaa musiikkia, joka kuulostaa kuitenkin selvästi suomalaiselta.
Eihän tämä J. Karjalaista tai Tuure Kilpeläistä ole, mutta tiettyä samanhenkistä humanisuutta jutussa on havaittavissa. Ehkäpä samanhenkisyys johtuu Elomaan lyriikoista, jotka ovat ajattoman toimivia. Ne kestävät kuuntelua.
Kymmenen oman biisin 35-minuuttinen Elämäniloa on syntynyt kalifornialaisen musiikin moniosaajan Matthew John Jr:n avittamana. Akustinen kitaravetoinen musiikki soi pienen kokoonpanon myötä kevyen ilmavana."

7.8.2012 Sanomalehti Karjalainen (Suonna Kononen):
"Esko Elomaa on vieras ja uusi nimi. Kun levysaatteessa heitetään peliin folk, Love Records ja Kalifornian länsirannikko, on Elämäniloa laitettava soittimeen.
Huomenna -kappale avaa näppärällä sointukululla, banjolla ja hyvillä stemmoilla. Ei hullumpaa. Välähdyksenomaisia tekstikuvia ja akustispainoitteista musiikkia, jossa nylonkielisellä kitaralla on kuljettava rooli.
Levyn mittaan virtaavia mielikuvia: Jere Ijäksen Helsinki-folk, nuoren Jackson Brownen valoisuus, Liekin Janne Kuuselan nuhainen ilmaisu. Heihin vielä matkaa, mutta hyvällä alulla ollaan."